(Lähde: Wikipedia)
Osallistuin eilen Ylellä seminaariin, jonka aiheena oli television tulevaisuus – onko sitä? Tässä kohokohtia tilaisuuden esityksistä sekä muutamia kommenttejani.
Lampunkaltainen esine olohuoneessa?
Ylen julkaisutoiminnan pomo Ismo Silvo* korosti sitä, että kiinnostavaa televisiossa on tarkastella sitä television vaikutusten kautta – miten ja mihin ihmiset televisiota käyttävät – eikä esimerkiksi millainen fyysinen esine (“lampunkaltainen esine olohuoneessa vs. kirjankaltainen esine mukana matkassa”), jakelutekninen järjestely (aaltoina, piuhassa tai bitteinä) tai julkaisutapa televisiolla (“jonotelevisio vs. läjätelevisio”) on. Liikkuvaan kuvaan perustuva televisionkaltainen media on kulttuurihistorian sitkeimpiä olioita juuri sen vuoksi, että se käsittelee ja vangitsee mielenkiinnon usein tehokkaammin kuin muut vaihtoehtoiset tavat viestiä.
Silvo jakaa television vaikutukset nelikenttään, jossa akseina ovat oleminen – osallistuminen sekä minuus – maailma. Tällä nelikentällä jakaen television ulottuvuudet ovat:
- Tunteiden ja minuuden käsittelyn väline,
- Maailmassa olevan hyvän ja pahan käsittely,
- Maailmassa oleminen, näköala maailmaan esimerkiksi live-lähetykset,
- Osallistuminen maailmaan – esimerkiksi televisio poliittisen keskustelun areenana.
Kun television tulevaisuutta pohditaan niin kysymys palautuu Silvon mukaan siihen, että millainen väline tai palvelu vastaa paremmin näihin tarpeisiin oli se sitten jonossa, läjässä, lampunkaltaisena esineenä olohuoneessa tai kirjankaltaisena esineenä mukana matkassa.
Lisäksi Silvo kommentoi mm. sitä, että television kuolemaa on ennustettu pitkään, mutta tilastojen mukaan televisiosisällön käyttö vain kasvaa. Jotkut sanovat, että televisio kuolee 5 vuoden sisällä, mutta Silvo arvioi eliniäksi vielä kymmeniä vuosia.
Television eri osat ovat kuolleet useasti. Potilas elää!
Ylen teknologiajohtaja Jorma Laiho kävi esityksessään läpi televisiota teknologian näkökulmasta. Teknisesti televisio on järjestelmä, joka siirtää tapahtuman paikasta toiseen hyödyntäen ketjua, jossa alussa on kamera ja lopussa on kuvapinta. Välissä on erilaisia ketjun osia, kuten jälkituotanto (editointi), lähetysjärjestelmä, välitysverkko, antenni, vastaanotin, kuvapinta jne.
Laiho painotti, että ketjun osat ovat muuttuneet (kuolleet) moneen kertaan ja ne tulevat jatkossakin muuttumaan. Esimerkiksi digitalisointi lopetti analogisen television. Esimerkiksi näyttölaite kotona oli aiemmin kuvaputki, nyt litteä televisio ja ehkä tulevaisuudessa 4k:ta, 3D:tä tai vaikkapa televisiomaalia, jolla voi maalata television mihin pintaan tahansa – vaikkapa maitopurkkiin.
Laiho muistutti myös, että monille ihmisille kustannukset ovat liian suuret, jos esimerkiksi pitäisi maksaa 50 euroa kuukaudessa laajakaistasta. Kaikki eivät voi tai halua hankkia esimerkiksi vuosittain uusia välineitä, joilla vastaanottaa sisältöä. Osa jopa nimenomaan haluaa vältellä uusinta teknologiaa. Ylen tulee palvella myös heitä.
Televisio on YouTube
Pauli Kopulle (Klok Oy) puolestaan televisio on YouTube (ja sen kaltaiset jakelutiet). Klok on erikoistunut luomaan YouTube-televisiokanavia erilaisille yrityksille, kuten vaikkapa Finnairille ja Sokokselle, jossa kerrotaan tarinoiden keinoin brändeihin liittyvistä asioista.
Samaa tekevät maailmalla vaikkapa Coca-cola ja Redbull, jotka julkaisevat itsenäisesti sisältöjään suoraan asiakkailleen sen sijaan, että ostaisivat mainoksia mainosrahoitteisilta medioilta. Kopun mielestä Ylen tulee julkaista sisältönsä YouTuben kaltaisesti.
Kopu myös kehoitti Yleä olemaan rohkea, koska rahoitusmalli mahdollistaa riskien ottamisen kaupallisia toimijoita enemmän.
Televisio on sosiaalinen
Ericsson on yksi Euroopan suurimmista televisioalueen teknologiatoimittajista, esimerkiksi lähetysjärjestelmiin liittyen. Joachim Bergman Ericssonilta kertoi mm. siitä, että televisiokokemuksen jakaminen sosiaalisessa mediassa on trendi, joka ei näkynyt vielä esimerkiksi kolme vuotta sitten. Erään kyselyn mukaan Yhdysvalloissa 22 % ihmisistä puhuu päivittäin siitä, mitä katsovat.
Joachim hahmotteli Ylen ja television tulevaisuudeksi seuraavaa:
- Ylellä on yksi perintenen tv-kanava, loput netissä
- Euroviisut ja urheilu ainoa kansainvälinen sisältö (Esimerkiksi HBO myy suoraan kuluttajille uusinta sisältöään, jotta innokkaimmat katsojat eivät joutuisi turvautumaan piraattikopioihin kun laillisiakaan versioita ei aiemmin ollut saatavilla välittömästi tietyn sarjan uusimman julkaisun jälkeen.)
- Yle merkittävä pohjoismaisen sisältöviennin toimija
- Suomeen voisi perustaa “tv.fi”:n, joka olisi suomalaisten broadcastereiden avoin netti-tv-palvelu
- nofckncablesorremotes — kaikki langattomasti, kaukosäätimen tilalle älykäs kauko-ohjain (vrt. tabletti)
Maailman luonnollisin asia (on verkko)
Ylen verkkojulkaisujen pomo Mary Gestrin** puhui siitä, miten televisio ja verkko liittyvät elimellisesti toisiinsa. Hän kiteytti viisi (omien sanojensa mukaan) “itsestäänselvyyttä”, jotka kuitenkaan ehkä eivät vielä ole täysin itsestäänselviä Ylellä:
- Ylen tulevaisuus on rajattoman monimediainen. Esimerkiksi maanantaina Yle aloitti kaikkien televisiokanaviensa esittämisen suorana Areenassa. Tämä on Gestrinin mukaan “maailman luonnollisin asia”, jossa televisio hyötyy verkosta ja verkko hyötyy televisiosta – win-win koko Ylelle.
- Elämme keskellä median murroskautta, jossa esimerkiksi teknologia ja asiakkaiden tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Tähän vastaaminen on Ylen haaste, johon vastaaminen verkko tarjoaa välineet.
- Mahdollisimman monen suomalaisen maksimaalinen koukuttaminen on Areenan kehityksen päämärä. Sama tavoite on myös perinteisellä televisiolla.
- Verkko on televisiosisällön luonnollinen julkaisualusta.
- Kilpailuedut on hyödynnettävä rohkeasti, taidokkaasti ja heti. Monimediaalisuuden ja monien välineiden hyödyntäminen voittamattomalla tavalla on Ylen yksi tärkeä voimavara. Myös arkisto on Ylen yksi tärkeä voimavara.
Millainen television tulevaisuus siis on?
Ennustaminen on vaikeaa – etenkin tulevaisuuden. Tilaisuuden jäljiltä jäi mieleen seuraavat ajatukset:
- Televisio mediana: Television kuolemaa on ennustettu pitkään, mutta samalla se kuitenkin jatkaa kehittymistään. Kyse on terminologiasta: ihmiset tarkoittavat eri asioita käsitteellä televisio. Jos televisiolla tarkoitetaan televisionkaltaista videosisältöä (jakeluvälineestä riippumatta), niin ennakoin televisionkaltaiselle medialle pitkää ikää, sillä liikkuva kuva on tehokkain tapa välittää ja käsitellä tunteita sekä olla “livenä” mukana vaikkapa toisella puolella maapalloa tapahtuvassa tilanteessa. Televisio on psykologipalvelua massoille (kuten Jib Fowles kirjoitti kirjassaan Why Viewers Watch, 1992.)
- Yleisradio televisiotoimijana: Ylen vahvuuksia ovat mielestäni 1) kotimainen ja paikallinen sisältö, 2) suorat, isot televisiototeutukset, 3) mainosrahoittuisuuden kannalta riskialtis kotimainen ja kansainvälinen sisältö, 4) Ylen arkistot, 5) lähes 100 vuotta kokemusta radiosta, 60 vuotta televisiosta, 20 vuotta verkosta. Ylen haasteita ovat mielestäni: 1) Broadcast-ajan jäänteet ajattelussa, osaamisessa, teknologiassa ja sisällössä (osittain myös iso vahvuus!), joka näkyy esimerkiksi hitautena uusiin tarpeisiin reagoitaessa, 2) Yle on iso sisällöntuotantokone = haastavaa hyödyntää koko paletin vahvuus jokaisen yksittäisen sisällön tasolla, koska yksittäinen toimittaja ei voi tietää mitä kaikkea muuta uutta tai arkistosisältöä Ylellä on olemassa samaa aihetta sivuten, 3) Kotimainen ja globaali mediakenttä, asiakkaiden tarpeet, teknologia yms ovat myllerryksessä ja tulevat olemaan jatkossakin, 4) Rahoitusmalli, politiikka, tasapainottelu eri näkemysten ja toiveiden välillä.
- Ideoita on helppo keksiä – toteutus ratkaisee. Seminaarissa esitettiin hyviä kiteytyksiä televisiosta ilmiönä, mutta kaikki tilaisuudessa esitetyt konkreettisemmat ideat tuntuivat sellaisilta, että ne on jo keksitty aiemmin – vaikkakaan ei välttämättä toteutettu. Siinä mielessä Gestrinin esitys kolahti itselläni, koska paljolti kyse on juuri siitä, että internet on pysyvästi vakiinnuttanut asemansa mediaympäristössä ja television pitää aidosti sopeutua verkkoaikakauteen. Vielä tällä hetkellä televisiossa on jäänteitä broadcast-ajattelusta – hyvässä ja huonossa. Televisio on myös eräänlainen insinööritaiteellinen media – tarvitaan paljon teknologiaa, jotta päästään siihen pisteeseen, jossa voidaan keskittyä sisältöön. Samalla teknologia on myös eräänlainen ilmaisun keino, jolla sisältö julkaistaan, löydetään ja vastaanotetaan. Mutta lopulta oleellista on tunne/kokemus/elämys/informaatio, jonka vastaanottaja saa.
- Mitä jäi sanomatta? Tekijänoikeuksia ei mainittu yhdessäkään esityksessä vaikka juuri ne ovat teknologiaa ja mielikuvitusta suurempia esteitä luoda television tulevaisuutta. Sattumaa tai ei – samalla kun Isossa pajassa puitiin television tulevaisuutta niin Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen*** oli ottanut kantaa siihen, että tekijänoikeusjärjestelmä vaatii perusteellista uudistusta. (Jee! Olen vuosia odotellut milloin tekijänoikeusjärjestelmän suurremontti alkaa. Nytkö se on?)
PS. Tämä blogipostaus edustaa yksityistä havainnointia ja ajattelua, mutta tuotakoon kuitenkin esille seuraavat riippuvuudet:
* = Silvo on pomonpomonpomonpomoni.
** = Gestrin on pomonpomonpomoni.
*** = Kivinen on pomonpomonpomonpomonpomoni.