Tällä viikolla tapahtui paljon, mutta ehdoton kohokohta oli päästä perjantaina ensimmäistä kertaa saunomaan savusaunaan sekä samalla tutustumaan Suomen Saunaseuran tarunhohtoisiin saunoihin Vaskiniemessä, Lauttasaaressa.
Jo saunaseuran taloon sisäänastuessa syntyy olo siitä, että on saapunut suomalaisuuden juurille – hiljentymisen, rauhoittumisen, puhdistautumisen pyhättöön. Samalla kaikki on erittäin käytännönläheistä: pyyhkeet, saavit, vihdat ja muut välineet ovat ojennuksessa – valmiina henkistä ja fyysistä puhdistautumista varten.
Seuran saunarakennuksessa on peräti kuusi erilaista saunaa, joista kolme ovat savusaunoja ja joukkoon mahtuu myös yksi eksoottinen kuriositeetti: sähkösauna. Kukin sauna on erilainen: esimerkiksi lämpötila, lämmitysmenetelmä ja lupa vihtoa vaihtelivat saunoittain. Sähkösaunaa kuulemma käytetään vain jos haluaa olla hetken yksin…
Savusaunoista eniten jäi mieleen “kirkko”. Se on kaksikerroksinen sauna, jossa lauteet sijaitsivat toiseessa kerroksessa ja kiuas alakerrassa. Lauteille kiivetään saunan keskellä olevia portaita pitkin. Kapean ikkunan kylmänsinertävä valon kajo halkaisee savua ja valaisee silhuetinomaisesti saunojia. Toisin kuin olin kuvitellut, ei oikeaoppisesti lämmitetty savusauna ole kovin savuinen. Tilassa on helppo hengittää ja löylyt hellivät pehmeästi kylpijäänsä. Luonnollisesti jokainen savusauna oli myös noen tummentama. Sormenpäät mustuivat, jos koski pintoja.
Puhtaus ja lika. Taivas ja helvetti. Ei voi välttyä ajattelemasta, että sauna on suomalaisen kirkko.
Saunaseuran saunojat olivat monenlaisia miehiä. Kolmikymppisistä kahdeksankymppisiin, laihoja ja lihavia, seuran jäseniä tai heidän vieraitaan. Saunaseuran 75-vuotisen työn tuloksena etiketti on hioutunut pitkälle. Esimerkiksi saunaan saapuja tai sieltä poistuva kysyi aina hartaalla, kohteliaalla äänellä: kaadetaanko kipollinen lisää?
Rauhoittavan tunnelman Vaskiniemessä viimeistelee upeat näköalat länteen, kohti auringonlaskua. Meri liplatti hopeanvärisenä tummanvihreiden saarten reunustamana. Kuten tiedämme, Helsinki on pääkaupunkina ainutlaatuinen: lähes keskellä ydinkeskustaa voi nähdä luontoa sellaisena kuin muinaiset saunankeksijät sen aikoinaankin kokivat.
Osa saunojista kävi myös uimassa merivedessä, kuten saunomiseen kuuluu. Muut vilvoittelivat pihalla penkeillä ja nurmialueella olevilla istuimilla.
Vilvoitellessa sielu lepää. Jonka jälkeen saunominen jatkuu.
Muita tapahtumia viikon varrella olivat:
- Digitaalisuuteen liittyvä TV-ohjelmasarja otti yllättäen nopean askeleen eteenpäin. Olin varautunut siihen, että ensimmäinen tapaaminen tuotantoyhtiön kanssa johtaisi suoraan kieltäytymiseen, mutta vastaanotto oli suotuisaa, luonnehtisin jopa innokkaaksi. Toki mikään ei ole varmaa ja myyntivaiheessa vasta tiedetään meneekö ohjelmaidea kaupaksi, mutta tapaamisen tuloksena päätettiin jatkaa ohjelmaidean kehittelyä yhdessä etteenpäin. Seuraava tavoite on paitsi hioa konseptia niin tehdä pilottijakso.
- Vapaaehtoistapahtuman käsikirja puolestaan eteni kahdella askeleella: todennäköisesti puhun tästä aiheesta Rovaniemellä marraskuussa ja toisaalta kirjalle löytyi potentiaalinen julkaisija. Pilkkeenä silmäkulmasta syntyneestä projektista tulee kovaa vauhtia totta, jos sama meno jatkuu. (Jos kirja kiinnostaa, niin tule mukaan suunnittelemaan sen sisältöä sunnuntaina 21.10. kello 15 WÄRK:festissä, Kaapelitehtaalla!)
- Ajanhallinta on usein haastavaa itse kullekin – ainakin minulle! Tämän vuoksi valmistelimme täyteen iskuun minun, Tommi Ullgrénin ja Ferrix Hovin vetämän “Luodaan aikaa!” -työpajan sisällön, joka järjestetään lauantaina 20.10. kello 14 WÄRK:festissä, Kaapelitehtaalla. Tule mukaan luomaan aikaa!
- Tarjosin myös pienimuotoista konsultointia muutamille tahoille markkinointiin ja verkkoviestintään liittyen sekä huomasin WÄRK:fest-valmisteluiden vievän aikaa melko paljon – tapahtuma lähestyy laukaten. Lisäksi kirjoittelin hieman väitöskirjaa eteenpäin.
- Rikkana rokassa sain vinkin torstaina siitä, että YLE etsii konseptisuunnittelijaa kehittämään YLE Areenaa, Elävää arkistoa jne. Vaikka en varsinaisesti etsi töitä, niin mielenkiinnon herätti se, että hakemuksessa haettiin henkilöä, jolla olisi mm. “kokemusta semanttisesta webistä” ja “enterprise-tason sisällönhallintajärjestelmistä”. Itselläni on kokemusta semanttisen webin kansallisista ja globaaleista sisällönhallintaratkaisuista, mutta eiköhän pienimuotoisemmat sisällönhallinat menisi samalla. :) Pistin äsken hakemuksen sisään, jos vaikka pääsisi juomaan lupamaksurahoilla kahvia ja keskustelemaan kivojen yleläisten kanssa.