Lauantaina huomasin istuvani rovaniemeläisessä baarissa kuuntelemassa tarinaa vuoteenkastelijoiden, näyttelijöiden, tanssitautisten ja sirkustaiteilijoiden pyhimyksestä Pyhästä Vituksesta. Rätisevällä nauhoitteella kuvailtiin ääni väristen sitä suurta yhteyttä, joka on vuoteenkastelun ja Lapin keltaisen nesteen eli Lapin kullan välillä. Mielikuvat eivät jättäneet kuivaksi. Onneksi samalla oli tarjolla kellertävää kurkunkostuketta…
Performanssi oli osa poikkitaiteellisen Vitus-festivaalin päätösklubia Rovaniemen Kauppahuoneella. Illan ohjelma koostui kokeilevasta äänestä, kuvasta, tanssista, sosialismista ja innostavasta tunnelmasta.
Kuvassa Molvanian lahja maailmalle – ja etenkin Rovaniemelle: Molvania orkestran sosialistinen poljenta sai Vitus-klubin innostumaan niin kovasti, että bändi taputettiin takaisin soittamaan biisilistansa kahteen kertaan!
Eräs toinen performanssi puolestaan yhdisti videotykitystä ja maalausta, jossa kuvataiteilijat Ninni ja Tuomas Korkalo maalasivat pleksille valkoisella maalilla, joka toi esille videotykillä heijastettuja kuvia. Yksinkertaisuudessaan onnistunut kokeilu. Hauskaa oli myös seurata, kun pleksiä pestiin aina tyhjäksi kunkin kuvan jälkeen. Pesuvaihe muuttui melkeinpä maalausperformanssin tärkeimmäksi osaksi – tai ainakin siihen kului eniten aikaa.
Kuvassa pleksimaalausta, pleksipesua ja pleksitanssia Vitus-klubilla.
Perjantaina Rovaniemellä paloi, kun tulitaide hehkui lämpöä ja valoa jäisen Kemijoen rannalla. Kukin teos oli muodoltaan erilainen – osa oli esimerkiksi hyönteisiä, osa symbolisempia – ja osassa oli mukana myös liikettä.
Rovaniemelle minut veti Pohjoisen mediakulttuuriyhdistys Magneetin järjestämä kaksipäiväinen “Selviytymisen reseptejä”-työpaja, johon minut oli pyydetty yhdeksi esiintyjäksi. Työpaja keräsi yhteen rovaniemeläisiä mediataiteen ja kuvataiteen ammattilaisia oppimaan lisää tapahtumien tuottamisesta sekä ideoimaan ensi vuonna Rovaniemellä järjestettävää isompaa mediataiteen tapahtumaa.
Kävin esityksessäni läpi miten tapahtuma järjestetään ideasta lopputulokseen. Käytin esimerkkeinä kokemuksiani vapaaehtoistapahtumien järjestämisestä, kuten esimerkiksi Alternative Partyjä ja WÄRK:festiä. Aihealue on toki niin laaja, että tunnin pituisessa esityksessä ei päästy kovin syvälle, mutta toivottavasti onnistuin jättämään jälkeeni joitain konkreettisia ideoita siitä, miten lähestyä ja kesyttää ideamörkö muuttaen sen käytännön toimenpiteiksi ja onnistuneeksi elämykseksi tapahtuman osallistujille, esiintyjille, sidosryhmille ja järjestäjille itselleen.
Lopputulemana toteaisin, että Rovaniemen yökastelijoiden meno oli innostavaa. Siihen sisältyi aitoutta, joka syntyi paitsi inspiroivista ihmisistä niin myös karheasta ympäristöstä, jota ympäröi kuvankaunis talvimaisema (joka tosin suli pois jo lauantaina kun alkoi satamaan ja kadut muuttuivat jäisen liukkaiksi).
Rovaniemessä on jotain aitoa suomalaista.