IBC2013 – Hajakylvöä vastatuuleen

IBC (International Broadcast Convention) on vuosittain Amsterdamissa järjestettävä jättimäinen, maailman suurimpiin lukeutuva tv- ja radioalan teknologiatapahtuma. Käväisin viime viikolla IBC:ssä haistelemassa uusia tuulia etenkin (meta)tiedon näkökulmasta. Tässä muutamia havaintoja:

Massiivisuus. IBC:n kokoa kuvaa se, että messualueella kävijöille jaettava kartta oli neliömetrin kokoinen ja siitä huolimatta fonttikoko oli pienin mahdollinen, jotta kaikki mahtuisi mukaan. Vaikka tapahtuma kestääkin viikon niin todennäköisesti siinäkään ajassa ei ehtisi katsomaan kaikkea läpi. (Itse olin vain pikakäynnillä kaksi päivää.)

Näytteilleasettajina oli noin 1 500 yritystä, jotka tarjosivat tuotteitaan ja palveluitaan mediatalojen joka tarpeeseen. Esillä olivat niin perinteiset tuotantovälineet kuten mikrofonit, kamerat, sateliittiyhteydet ja ulkotuotantoautot, mutta myös esimerkiksi valtavasti erilaisia tietoteknisiä ratkaisuja joka tarpeeseen: lähetysautomaatiojärjestelmiä, mediasisältöjenhallintajärjestelmiä, metatiedontuotantojärjestelmiä ja kaikkea mahdollista muuta.

IBC muistutti ainakin minua siitä, että isot mediatalot ovat koneistoja, sisältötehtaita. Jotta vaikkapa olympialaiset saadaan välitettyä joka kotiin ympäri maapallon tarvitaan monimutkaisia prosesseja, isoja järjestelmiä, raskasta kalustoa ja paljon ihmisiä.

Dolby-kohinanvaimennusteknologian keksijä Ray Dolby samana päivänä jolloin IBC2013 alkoi.
Dolby-kohinanvaimennutekniikan keksijä Ray Dolby kuoli samana päivänä jolloin IBC2013 alkoi.

Välinerajojen yli. Broadcast-yhtiöt ovat (yhä) opettelemassa internet-aikakauden toimintatapoja. Hiljalleen alkaa myös löytyä uuteen aikakauteen sopivia toimintatapoja. Tässä kaksi esimerkkiä:

Esimerkiksi Sveitsin SRF:n ohjelmajohtaja Hansruedi Schoch kertoi, että heidän yhtiönsä on nykyään organisoitu siten, että ohjelmajohtaja vastaa kaikista välineistä yhdessä (TV/radio/verkko) toisin kuin aiemmin, jolloin TV ja radio (ja verkko) olivat kukin omia itsenäisiä yksiköitä. Tavoitteena on se, että SRF toimisi verkostomaisesti eikä hierarkisesti, mutta ainakin tähän mennessä on ollut haasteita mm. siksi, että yhtiön työntekijät ovat tottuneet hierarkiseen johtamistapaan ja toisistaan erillään toimiviin toimituksiin ja ohjelmaprojekteihin.

Channel4:n Adam Gee puolestaan esitteli heidän välinerajat ylittäviä tuotantojaan. Yksi niistä oli asunnottomuuteen pureutuva “The Great British Property Scandal”-tv-ohjelma, jossa aktiiviset kansalaiset valjastetaan iPhone-sovelluksen avulla keräämään tietoa siitä, missä on tyhjiä asuntoja. Nappia painamalla valokuva ja koordinaatit lähtevät kyseisen seudun kodittomuudesta vastaavalle virkamiehelle. TV-ohjelmassa haastatellaan mm. asunnottomia, jotka ovat saaneet kodin näiden ilmoitusten kautta. (Virkamiehet puolestaan ovat valittaneet Channel4:lle siitä, että heidän työmääränsä on lisäätynyt…)

Big data – mahdollisuus ja uhka. Hajakylvön sijaan broadcast-talot haluavat oppimaan tuntemaan yleisönsä yhä paremmin, yksilöllisellä tasolla, jotta sisällöt löytäisivät kuluttajansa ja jotta ei tehtäisi sisältöä, jolle ei ole kysyntää. Tärkeä syy ymmärtää yleisöä paremmin on toki myös se, että mainokset voitaisiin kohdentaa jatkuvasti paremmin.

Esimerkiksi Netflix on tunnettu siitä, että se tarkkailee jatkuvasti käyttäjiensä toimintaa (mitä katsot, missä kohtaa painoit pause, katsoitko ohjelman alusta loppuun, jne…), josta kertyvää dataa hyödyntäen Netflixin algoritmit jauhavat kullekin käyttäjälle henkilökohtaiset suositukset siitä, mitä seuraavaksi kannattaisi katsoa. Amazonin teknisen johtajan Werner Vogelsin mukaan Netflixin käyttäjistä 75% valitsevat elokuvansa suositusten pohjalta. (Toisaalta Netflixin käyttöliittymä myös ohjaa melko vahvasti käyttämään suosituksia sen sijaan, että kokeilisi tekstihakua.)

Channel4 haluaa olla “data-ohjattu” organisaatio, jossa päätökset tehdään käyttäjiltä ja muualta kerätyn tietoon pohjautuen. He ovat mm. perustaneet yrityksen johtoryhmätasolle data-analysoijan tehtävän. Toisaalta käytännön haasteena on ollut se, että data-analysoijien löytäminen on ollut vaikeaa.

Samalla kun dataa kerätään, niin yksityisyyteen liittyvät asiat huolestuttivat selkeästi monia mediataloja ja aihe mainittiin monissa eri puheenvuoroissa. Ja ehkä syytä onkin, sillä eräs big data -konsultti puolestaan totesi puheessaan, että harmillisesti jokaisen yrityksen tiedot asiakkaistaan kattavat vain yhden näkökulman, joten yhdistämällä usean yrityksen tiedot yhteen siten, että esimerkiksi pankkisiirrot, puhelutiedot, mediakulutuksen tiedot, ostokset yms saadaan paljon kattavampi kuva kustakin ihmisestä… Jos konsulttihommat joskus loppuvat, NSA:lla riittänee hänelle tekemistä. :)

Ison markkinatutkimusyhtiön Kantar Median johtaja Andy Brown sanoi, että big data vastaa kyllä “kuka?” ja “mitä?” -kysymyksiin, mutta ei “miksi?”-kysymykseen. Perinteisillä menetelmillä, jossa yleisöä haastatellaan ja yritetään ymmärtää heidän motiivejaan, on vielä käyttöä – ainakin jos myyjään on uskomista. Brown myös muistutti, että data voi sisältää virheitä.

Metatieto. Olen parhaillaan kiinnostunut mm. siitä, miten tv- ja radio-ohjelmien sisältöä voitaisiin kuvata aiempaa tarkemmin metatiedon avulla. Eli esimerkiksi ketkä henkilöt ohjelmassa esiintyvät, mitä aiheita käsitellään ja missä maantieteellisissä paikoissa liikutaan. Tällaisen tiedon tuottaminen ei ole vielä vakiintunut osa tv- ja radiotyöskentelyä vaan sisällöt kuvaillaan usein esimerkiksi pelkästään siinä laajuudessa, joka mahtuu EPG:hen tai sanomalehtien takasivuille.

Ehkä kiinnostavin metatietoon liittyvä tuote IBC:ssä oli Perfect Memory, joka tuottaa automaattisesti linkitettyä metatietoa videosisällöistä audioraitaa analysoimalla. Järjestelmä tunnistaa esimerkiksi henkilöitä, paikkoja ja aiheita, jotka linkitetään kansainväliseen linked open data (LOD) -pilveen. Järjestelmää käyttävät tällä hetkellä esimerkiksi Radio France ja Belgian ranskankielinen yleisradioyhtiö RTBF, mutta valitettavasti (jos ymmärsin oikein) vain sisäisesti, jotta yhtiöiden omat toimittajat voisivat helpommin hyödyntää työssään kunkin yhtiön omia arkistoja.

Muita metatietoon liittyviä tuotteita olivat esimerkiksi videosisältöjen aikakooditetun metatiedon tuottamiseen tarkoitetut järjestelmät, joilla sisältöä saattoi kuvailla sekä tekstin että tägien avulla sekä reaaliaikaisesti tv-lähetyksen tuotannon aikana että videosisältöjen tägäämiseen. Eräs toinen järjestelmä puolestaan hyödynsi tv-tuotantojen käsikirjoituksia ja muuta tekstisisältöä metatiedon tuottamiseen.

En ainakaan itse törmännyt kovin vakuuttaviin esimerkkeihin siitä, miten sisältöä kuvailevaa metatietoa oltaisiin hyödynnetty. Esimerkiksi Perfect Memoryn hakutoiminnot eivät ainakaan ensisilmäyksellä tuntuneet kovin vallankumouksellisilta – toisaalta voi olla, että ne  toimivat hyvin niissä käyttötapauksissa, johon järjestelmä on suunnattu.IBC (International Broadcast Convention) on vuosittain Amsterdamissa järjestettävä, maailman suurimpiin lukeutuva tv- ja radioalan teknologiatapahtuma. Näytteilleasettajina on toista tuhatta yritystä, jotka tarjoavat tuotteitaan ja palveluitaan mediatalojen joka tarpeisiin. Esillä olivat niin perinteiset tuotantovälineet kuten mikrofonit, kamerat, sateliittiyhteydet ja ulkotuotantoautot, mutta myös esimerkiksi valtavasti erilaisia tietoteknisiä ratkaisuja joka tarpeeseen: lähetysautomaatiojärjestelmät, mediasisältöjenhallintajärjestelmät, metatiedontuotantojärjestelmiä jne jne. IBC:n kokoa kuvaa se, että messualueella kävijöille jaettava kartta on neliömetrin kokoinen, ja siitä huolimatta fonttikoko on pienin mahdollinen.  Vaikka tapahtuma kestääkin viikon niin todennäköisesti siinäkään ajassa ei ehtisi katsomaan kaikkea läpi. Kävin tutustumassa IBC:hen muutaman päivän ajan saadakseni sekä yleiskuvaa tv- ja radioalan trendeistä että erityisesti haistellakseni miten (sisältöä kuvaava) metatieto näkyi mediayhtiöiden (ostajien) ja teknologiatoimittajien (myyjien) puheissa. Tässä muutamia havaintoja: Pilvi. Yhä useampi mediayhtiö toimii osittain tai kokonaan pilvessä — eli siirtäen digitaalisia jakelu- ja muita toimintojaan talon ulkopuolelta ostettavan laskentakapasiteetin varaan, esimerkiksi Amazonin web services (AWS):n päälle. Pilvessä toimivat luonnollisesti paitsi uudet tulokkaat kuten esimerkiksi Netflix ja Spotify mutta myös monet broadcast-taustaiset yhtiöt kuten esimerkiksi Channel4 ja PBS. Pilven etu on mm. se, että prosessointikapasiteettia voi kasvattaa ja vähentää joustavasti tarpeiden mukaan. Big data – mahdollisuus ja uhka Media-alalla jos missään on tärkeää ymmärtää yleisön mieltymyksiä, jotta sisällöt löytävät kuluttajansa. Esimerkiksi Netflixin käyttäjistä 75% valitsevat elokuvansa suositusten pohjalta. Datan yhdistäminen alkaa kuitenkin näyttämään hienokseltaan hurjalta siinä vaiheessa (kuten eräs puhujista hahmotteli) kun eri yritysten tiedot yhdistetään yhteen siten, että pankkisiirrot, puhelutiedot, mediakulutuksen tiedot, ostokset yms yhdistetään – paremman kokonaiskuvan saamiseksi kustakin meistä. Yksityisyyden rikkominen on iso uhka mediayhtiöille. Tämä nousi esille monissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi Channel4 oli myös tuottanut mainosvideon, jossa innostettiin ihmisiä rekisteröitymään personoitavan Channel4-palvelun käyttäjäksi, mutta noin minuutin videosta yli puolet kului siihen, että Channel4 vakuutti, että tietoja käytetään vastuullisesti ja omien tietojen poistaminen järjestelmästä on helppoa, mikäli niin joskus haluaa tehdä. Datan analysointi on vaikeaa. Tekijöitä ei löydy. Viime vuonna ipad-kehittäjien löytäminen oli haasteellista, tänä vuonna datananalysoijien löytäminen. Channel4 oli myös perustanut johtoryhmään datananalysoijatehtävän. Multi-platform-tuotannot Välinerajat ylittävät sisällöt ovat tärkeä osa broadcast-talojen muuntumista aidosti digitaalisiksi mediataloiksi. Esimerkiksi sveitsiläinen SRF on organisoitunut nykyään siten, että sisältöjohtaja vastaa kaikista välineistä yhdessä (TV/radio/verkko) eikä siten kuin aiemmin, kun TV ja radio (ja verkko) olivat kukin erillään.

Missä Vitus, siellä Rovaniemi!

Lauantaina huomasin istuvani rovaniemeläisessä baarissa kuuntelemassa tarinaa vuoteenkastelijoiden, näyttelijöiden, tanssitautisten ja sirkustaiteilijoiden pyhimyksestä Pyhästä Vituksesta. Rätisevällä nauhoitteella kuvailtiin ääni väristen sitä suurta yhteyttä, joka on vuoteenkastelun ja Lapin keltaisen nesteen eli Lapin kullan välillä. Mielikuvat eivät jättäneet kuivaksi. Onneksi samalla oli tarjolla kellertävää kurkunkostuketta…

Performanssi oli osa poikkitaiteellisen Vitus-festivaalin päätösklubia Rovaniemen Kauppahuoneella. Illan ohjelma koostui kokeilevasta äänestä, kuvasta, tanssista, sosialismista ja innostavasta tunnelmasta.

Kuvassa Molvanian lahja maailmalle – ja etenkin Rovaniemelle: Molvania orkestran sosialistinen poljenta sai Vitus-klubin innostumaan niin kovasti, että bändi taputettiin takaisin soittamaan biisilistansa kahteen kertaan!

Eräs toinen performanssi puolestaan yhdisti videotykitystä ja maalausta, jossa kuvataiteilijat Ninni ja Tuomas Korkalo maalasivat pleksille valkoisella maalilla, joka toi esille videotykillä heijastettuja kuvia. Yksinkertaisuudessaan onnistunut kokeilu. Hauskaa oli myös seurata, kun pleksiä pestiin aina tyhjäksi kunkin kuvan jälkeen. Pesuvaihe muuttui melkeinpä maalausperformanssin tärkeimmäksi osaksi – tai ainakin siihen kului eniten aikaa.

Kuvassa pleksimaalausta, pleksipesua ja pleksitanssia Vitus-klubilla.

Perjantaina Rovaniemellä paloi, kun tulitaide hehkui lämpöä ja valoa jäisen Kemijoen rannalla. Kukin teos oli muodoltaan erilainen – osa oli esimerkiksi hyönteisiä, osa symbolisempia – ja osassa oli mukana myös liikettä.

Rovaniemelle minut veti Pohjoisen mediakulttuuriyhdistys Magneetin järjestämä kaksipäiväinen “Selviytymisen reseptejä”-työpaja, johon minut oli pyydetty yhdeksi esiintyjäksi. Työpaja keräsi yhteen rovaniemeläisiä mediataiteen ja kuvataiteen ammattilaisia oppimaan lisää tapahtumien tuottamisesta sekä ideoimaan ensi vuonna Rovaniemellä järjestettävää isompaa mediataiteen tapahtumaa.

Kävin esityksessäni läpi miten tapahtuma järjestetään ideasta lopputulokseen. Käytin esimerkkeinä kokemuksiani vapaaehtoistapahtumien järjestämisestä, kuten esimerkiksi Alternative Partyjä ja WÄRK:festiä. Aihealue on toki niin laaja, että tunnin pituisessa esityksessä ei päästy kovin syvälle, mutta toivottavasti onnistuin jättämään jälkeeni joitain konkreettisia ideoita siitä, miten lähestyä ja kesyttää ideamörkö muuttaen sen käytännön toimenpiteiksi ja onnistuneeksi elämykseksi tapahtuman osallistujille, esiintyjille, sidosryhmille ja järjestäjille itselleen.

Lopputulemana toteaisin, että Rovaniemen yökastelijoiden meno oli innostavaa. Siihen sisältyi aitoutta, joka syntyi paitsi inspiroivista ihmisistä niin myös karheasta ympäristöstä, jota ympäröi kuvankaunis talvimaisema (joka tosin suli pois jo lauantaina kun alkoi satamaan ja kadut muuttuivat jäisen liukkaiksi).

Rovaniemessä on jotain aitoa suomalaista.

WÄRK:fest vei ja loi aikaa!

Viime viikko oli hektinen.

Vuoden verran valmisteltu tee-se-itse-kulttuurin festivaali WÄRK:fest valtasi Kaapelitehtaan viikonloppuna ja järjestämiseen liittyvät yksityiskohdat veivät käytännössä koko viikon. Univelan ja sen sellaisen jäljiltä tänään keskiviikkona tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että on jälleen täysissä voimissa, hereillä ja jalatkaan eivät enää ole kipeinä (Kaapelitehtaan kovasta betonilattiasta).

Maailmanhistorian ensimmäinen WÄRK:fest sujui hyvin. Rakentaminen, veto ja purku menivät täysin aikataulussa ja ilman isompia kommelluksia. Sekä kävijät että esiintyjät (eli värkkääjät) tuntuivat viihtyvän. Myös media oli aktiivisesti paikalla: MTV3 Kymppiuutiset teki loppukevennyksen, YLE teki radioon, telkkariin ja webbiin juttuja. Myös Metrossa ja muissa lehdissä oli WÄRK:fest-juttuja.

WÄRK:fest-palautteen keruu kävijöiltä ja värkkääjiltä on yhä käynnissä, mutta yksi värkkääjä oli jo esimerkiksi antanut palautetta ihan nimellä mainiten kiitosta siitä, että autoin häntä eri käänteissä. Se lämmitti. Asiakaspalvelu on sitä, että kohdataan ihminen ihmisenä. :)

Tommi Ullgrénin ja Ferrix Hovin kanssa järjestimme lauantaina WÄRK:festissä Luodaan aikaa -työpajan, jossa käytiin läpi ajanhallintamenetelmiä. Työpajaa kiiteltiin palautteissa paljon ja joku jopa kyseli, että mistäs tällaista työpajaa saisi ostaa heidän yritykseen.

Vapaaehtoistapahtuman käsikirja otti myös askeleen eteenpäin WÄRK:festissä sunnuntaina. Pitämääni työpajaan osallistui yli 10 aiheesta kiinnostunutta tapahtumajärjestäjää, joiden kanssa työstimme kirjan sisällysluetteloa eteenpäin. Työpajan tiimoilta projektiin liittyi myös muutamia uusia henkilöitä.

WÄRK:festin ohella viime viikolla eteni myös digitaalista kulttuuria ja maailmanmenoa käsittelevä TV-projektikonsepti, joka kiteytyi kolmeksi vaihtoehtoiseksi näkökulmaksi, josta digitaalista aihealuetta tullaan tarkastelemaan. Työstämme vielä tällä viikolla konseptia hieman eteenpäin ja sitten alkaisi suunnitelma olemaan valmiina myyntiä ja pilottijakson kuvaamista varten. Tekemistä on varmasti vielä paljon edessäpäin – ja kaikki on epävarmaa. On jännä nähdä miten pitkälle projekti menee – ja päästäänkö aikanaan eetteriin. :)

Eilen puolestaan tarjosin lounaskonsultointia avoimeen tietoon ja sen liiketoimintamahdollisuuksiin liittyen. Lisäksi lähetin avoimen tiedon uhkakuvia käsittelevän kolumnini seuraavaan MikroPC-lehteen, joka julkaistaan 15. marraskuuta.

WÄRK:festin myötä jään nyt eläkkeelle (tai ainakin tauolle) tapahtumien tuottamishommista. Vuodesta 2007 lähtien jatkunut putki katkeaa, jolloin aloin järjestämään tapahtumia Alternative Partyjen muodossa Kaapelitehtaalle. WÄRK:fest oli osa tätä jatkumoa. Tapahtumien järjestäminen on kivaa, mutta ne ovat myös alkaneet tuntumaan yhä enemmän rutiinilta – “keikkoina” keikkojen joukossa, ilman erityisiä uusia wow- ja ahaa-elämyksiä.

Huomaan samalla olevani wow-addikti: niin kauan kuin oppii uutta ja saa elämyksiä, niin on kiva puuhailla juttuja niin palkallisesti kuin vapaaehtoishommia. Sitten kun alkaa tuntumaan puurtamiselta, niin on syytä vaihtaa alaa.

YLE Uutiset julkaisi kuvagallerian WÄRK:festistä. Kuvassa minun lisäkseni Tapio Berschewsky, Sade Kondelin ja Tuomas Puikkonen. (Kuva: Aki Kekäläinen / YLE.)

Vapaus. Tapahtumatuotantoputken ja (kuukausi sitten päättyneen) tutkimusprojektiputkien katkaisemisen jälkeen tuntuu tällä hetkellä erittäin seesteiseltä ja rauhalliselta kun taivaanrannassa ei siinnä mikään uusi projekti, johon pitäisi jo alkaa valmistautumaan. Voi vaan ihan vapaasti valita mitä tekee seuraavaksi – tai olla tekemättä. Kuulostella itseään ja ympäristöään siitä, mitä seuraavaksi tekisi.

Alan ymmärtämään miksi vapautta arvostetaan.

Harvojen herkkua. Ehkä hieman rohkeuttakin vaaditaan.